Skip to content

Savolaesten olloo korjoomassa

Erkki A. Jauhiainen

Lanttusi parhaaksi – Sanasepot!’ -ajatuksin osallistuttiin elokuun viimeisenä viikonloppuna jälleen Kuopion kaupungin vuotuisten juhlapäivien Olonkorjuutorille. Kansalaisten olotilasta huolestuneiden järjestöjen runsaudesta johtuen perjantaipäivänä suppeahko esittelytila tila jaettiin Muistiliiton paikallisen Muistiluotsin kanssa. Suurelta osin yhteisten tavoitteiden ja sopuisan porukan ansiosta homma toimi mukavasti rajallisemmissakin oloissa. Lauantaina taas useat palkkatyöläiset pitivät sapattia, joten tilaakin järjestyi normaali teltanpuolikas. 

Tilajärjestelyjen ohella myös säätila teki tapahtumasta jotakuinkin kaksijakoisen. Perjantaina tuli vettä kuin aisaa käytännöllisesti katsoen koko ajan ja potentiaaliset asiakkaat olivat enimmäkseen keksineet muuta ajankulua. Ulkotilaan vetonaulaksi tarkoitettua jättiristikkoa (= SM-loppukilpailuristikko) ei voinut hyödyntää, eikä harvalukuisten “säänkestävien” ristikkoihmisten kanssa keskusteluakaan riittänyt täysiaikaisesti. Vesipussien tyhjennys teltan katolta ja eri järjestäjien välinen “smool tolokki” täytti aukkopaikat ja hurtissa erähengessä päivä meni “puoljluomasen” mukavasti.

Lauantaina olikin sitten eri meininki, aurinko paistoi lämmittäen juuri sopivasti ja väkeä oli tori pullollaan. Ilmaiset ristikot ja esitteetkin olivat haluttua tavaraa, ostivatpa monet tutustumismielessä myös Sanasepon kotiinviemisiksi. Keskustelunhaluista väkeä oli ajoittain enemmän kuin mihin “rahkeet riittivät” ja tunnelma oli mitä mainioin. Yllättävän (ja valitettavankin) usein toistui ihan aktiiviratkojiltakin kysymys: “Mikä se tämä tämmöinen porukka oikein on, kun ei ole ollenkaan ennestään tuttu”? Ainakin tuon kysymyksen osalta monien maailmankuva avartui ja tieto jäi mieleen itämään, vaikka välitöntä jäseneksiliittymisryntäystä ei ollutkaan havaittavissa. Innokkaita ratkojiakin riitti siinä määrin, että yleisöristikko täyttyi (välillä putsattuna) kolmeen kertaan. Sitkeimmät lopettelivat puoli tuntia virallisen sulkemisajan jälkeen, kun “muuten olisi jäänyt mieltä vaivaamaan”!