Olen mikkeliläissyntyinen kirjailija, toimittaja ja grillinpitäjä. Asun Merihaassa ja juoksen itseäni pakoon.
Wikipedian tiedot pitänevät paikkansa, joskin itse saattaisin painottaa eri tavoin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Karo_H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4inen
Ensi kosketukseni piilosanoihin sain varmaan 1980-1990-lukujen vaihteessa. En tiedä mistä. Muistan, että istuin lapsuudenkodissa oman huoneeni pitkän työpöydän ääressä ja keksin piilosanavihjeen: “Kuuma Joensuun tyttö majoittaa sinut.”
Vuosituhannen vaihteessa ryhdyin kirjoittamaan kirja-arvosteluita ja myöhemmin Raha-palstaa Suomen Kuvalehteen. Avustajasuhteen vakiintumisen myötä sain vapaakappaletilauksen. Kun asuin Berliinissä silloisen tulevan ja nykyisen ex-vaimoni kanssa, joka lauantai odotimme Suomen Kuvalehden saapumista (posti jaettiin myös lauantaisin, ja viikon SK tuli Berliiniin lauantain jaossa) ja kävimme yhdessä keittiön pöydän ääreen ratkomaan SK:n piilosanaa.
Sen verran innostuimme, että myös laadimme muutamia piilosanoja. Salla teki suuremman työn eli sanaruudukon, helpompaa ja mukavampaa eli vihjeiden laatimista teimme yhdessä. Entinen työkaverini oli yksi Ristikko-Kärpästä (ja muita ko. perheen ristikkolehtiä) julkaisevan yhtiön omistajista, ja Ristikko-Kärpänen tai jokin muu näistä lehdistä julkaisi piilosanojamme. Kun nyt googlasin, huomasin, että Ristikko-Kärpänen näkyy siirtyneen Kolmiokirjan kustannettavaksi.
Piilosanat ovat tehtävätyypeistä suosikkini. Laadukkaita sanaristikoitakin ratkaisen mielelläni, kun sopiva hetki löytyy – ja erityisen hauskaa tehtävien ratkominen on yhdessä. Yhteen aikaan rentouduin sudokuilla, mutta kun kustannustoimittajani – visaisten ristikoiden mies – tokaisi, ettei näe mitään mieltä siinä, että numeroita järjestellään mekaanisesti, ymmärsin, että niinhän se on. Ehkä piilosanojen suosimisessa on myös jotain isänmurhaa: ihan lapsuudestani asti muistan, miten vanhempani jakoivat Seuran ristikot, jopa niin että toinen täytti koko aukeaman ristikosta toisen puolen, toinen toisen. Piilosanoja ratkomalla en seuraa vanhempiani vaan olen omillani.
Karo Hämäläinen