Skip to content

Jussi Kokkonen: Kuin kaksi marjaa… vaan ovatko happamia?

julkaistu Sanaseppo-lehden numerossa 4/1996

Kesällä 1994 havaitsin Pirkanmaan Viihdetalo Oy:n julkaisemassa Ristikkokymppi-nimisessä ristikkokirjasessa kaksi ristikkoa, jotka muistuttivat kovasti joskus vuosia aiemmin laatimiani kuvaristikoita. Kaivoin arkistojani ja löysinkin etsimäni. Toinen ristikoistani oli ilmestynyt Graafinen Kustannus Oy:n kustantamassa Ristisana ja ajanvietelehti -nimisessä lehdessä vuonna 1974 ja toinen Lehtijussi Oy:n kustantamassa Kuvaristikkolehti Perheristikot -lehdessä vuonna 1979.

Nyt julkaistuissa ristikoissa oli selvästi käytetty pohjana laatimiani ristikoita. Pääkuvat ja niistä lähtevät lauseet olivat samat. Toisen ristikon laadinnassa olin käyttänyt 86 sanaa, joissa oli yhteensä 236 kirjainta. Yhdeksää laadinnan kirjainta muuttamalla oli saatu muuttumaan ristikon kahdeksan sanaa toisiksi. Näistäkin muutoksista kaksi oli yhden piilokirjaimen muuttamista (VELI–VÄLI, HUULET–TUULET).

Vertaa ristikoita itse ja valmistaudu antamaan tuomioistuimelle lausunto.
Onko kyseessä sama vai eri tehtävä?

Toisessa ristikossa oli ristikon 246 kirjaimesta muutettu 62. Näin 86 sanasta oli muuttunut enemmän tai vähemmän 40 sanaa.

Otin yhteyttä julkaisijayhtiöön. Yhtiön edustajana Jarmo Vesikko kertoi, että kangasalalainen Markku Kinnunen oli lähestynyt yhtiötä ja kysynyt, voisiko piirtää uudestaan puhtaaksi jo julkaistuja ristikoita. Vesikko oli tähän myöntynyt, kunhan piirtäjä tekisi ristikkoon muutoksia. Kinnuselle maksettiin palkkiota 130 markkaa ristikolta.

Koska katsoin, että tekijänoikeuttani oli loukattu eikä Vesikon kanssa päästy sopimukseen asian korvaamisesta, tein asiasta tutkintapyynnön poliisille marraskuussa 1994. Tampereen poliisilaitoksella Vesikko kuulusteltiin 23.11.1994, mutta Kinnunen saatiin kuulusteltua vasta 16.4.1996! Kuulustelussa Kinnunen kertoi ensin suurin piirtein samoin kuin Vesikko oli asian esittänyt, mutta kuulustelun lopuksi harkitsi asian uudelleen ja totesi, että oli laatinut ristikot täysin omin päin alusta loppuun Vesikon antamia kuvia käyttäen.

Juttu meni syyttäjälle syyteharkintaan. Elokuussa 1996 sain syyttäjältä syyttämättäjättämispäätöksen. Syyttäjän mukaan asiassa ei ollut tapahtunut rikosta. Koska tekijänoikeuslain 9 §:n mukaan viranomaisen päätöksiin ei ole tekijänoikeutta, uskallan siteerata Tampereen kaupunginviskaali Marita Vilkon päätöstä ilman hänen nimenomaista lupaansa:

– – kuvaristikon ratkaisuiksi tulevista kirjaimista 62 kirjainta on eri kirjaimia kuin Kokkosen ristikossa, ja kuvaristikko on sisältänyt kaksi samaa vihjeenä olevaa valokuvaa kuin Kokkosen ristikko. Kinnusen ristikon laadinnassa on käytetty osittain samoja vihjesanoja ja kuvia, riville muodostuvan sanan ollessa myös sama kuin Kokkosen laatimassa ristikossa. Merkittävä osa vihjesanoista tai -kuvista on kuitenkin erilaisia kuin Kokkosen ristikossa, vaikkakin muodostuva sana on ollut sama kuin Kokkosen ristikossa vastaavassa kohdassa ollut sana. Useissa kohdin kuitenkin sekä vihjeet että niiden perusteella muodostettavat sanat ovat eronneet Kokkosen laatimasta ristikosta.

Viimeksi mainitun kuvaristikon ratkaisuksi tulevista kirjaimista vain yhdeksän eroaa Kinnusen ristikon ratkaisun kirjaimista. Mainitussa ristikossa olevat vihjeet ovat kuitenkin suurelta osin erilaisia kuin Kokkosen laatimassa ristikossa. vaikkakin niiden perusteella muodostettava sana on ollut sama.

Kuvaristikon voidaan katsoa yleensäkin sisältävän samansisältöisiä vihjeitä ja ratkaisusanoja, joista eräät esiintyvät hyvin useissa ristikoissa. Katson, että vaikkakin Kinnusen laatimat ristikot ovat sisältäneet samoja kuvia, osittain samoja vihjeitä ja samoja ratkaisuksi tulevia sanoja, ovat ristikot vihjeiden tai ratkaisusanojen ja kirjainten osalta myös eronneet toisistaan. Katson, että Kinnusen piirtämät ristikot ovat sisältäneet siinä määrin runsaasti erilaisia kohtia verrattuna Kokkosen ristikoihin, että Kinnusen laatimat ristikot ja niiden julkaiseminen eivät ole loukanneet Kokkosen laatimien ja jo julkaistujen kuvaristikoiden saamaa tekijänoikeudellista suojaa.

Tämän jälkeen annettiin ohjeet asianosaisten huomioon otettavaksi, ts. todettiin, että asianomistajalla on itsenäinen, tästä päätöksestä riippumaton syyteoikeus. Koska minulle näin on jäänyt mahdollisuus – jota jäljempänä kerrotusta syystä en kylläkään tule käyttämään – jatkaa omin päin prosessia, en halua puukottaa syyttäjää selkään kritisoimalla enempää em. päätöstä. Sen verran kuitenkin haluan todeta, että mielestäni siinä jätetään kaikkein olennaisin ilman huomiota. Tekijänoikeuslain 2 §:n 1 mom:n mukaan tekijänoikeus tuottaa yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta. Myymällä ristikon jollekin olen myynyt oikeuden julkaista ristikko yhden kerran, ellei muuta ole sovittu. Kenelläkään ei ole oikeutta ilman minun suostumustani käyttää teostani oman teoksensa pohjana. Pirkko-Liisa Haarmann toteaa teoksessaan Tekijänoikeus, lähioikeudet ja oikeus valokuvaan, Tampere 1992, sivulla 90, että

– – tekijällä on määräämisvalta teokseensa silloinkin, kun toinen haluaa saattaa sen käännöksenä tai muunnelmana julkisuuteen. Kääntäjällä tai muuntelijalla on oma oikeutensa, mutta hän ei voi käyttää tätä oikeuttaan ilman alkuperäisteoksen tekijänoikeuden haltijan suostumusta. TekijäL 2 §:ssä pidätetään tekijälle yksinoikeus myös muissa sellaisissa tapauksissa, joissa hänen teostaan on muutettu tai saatettu se peräti toiseen kirjallisuus- tai taidelajiin taikka valmistettu toista tekotapaa käyttäen. Säännöksen tärkein merkitys on siinä, että se osoittaa, ettei tekijän oikeus teokseensa suinkaan merkitse suojaa pelkästään suoraa kopiointia vastaan.

Tämän asian yhteydessä on jälleen pulpahtanut esille tosilaatijoita jatkuvasti ärsyttävä väite siitä, että sanaristikoiden laatiminen olisi jotain satunnaista sanojen asettelua. Kun tässä nyt pääsin vauhtiin, haluan lainata Tampereen raastuvanoikeuden upeasti muotoiltua päätöstä vuodelta 1985 jutussa, jossa olin kantajana Kymppilehdet Oy:tä vastaan (vastaajayhtiön hallituksen varajäsenenä muuten toimi edellä jo mainittu Jarmo Vesikko). Turun hovioikeus pysytti päätöksen ja se tuli lainvoimaiseksi. Raastuvanoikeus totesi, että

– – ristisanatehtävä on ajanvietetehtävä, jossa ruudukon tyhjät ruudut on täytettävä kirjaimilla siten, että ristikkäisille pystyviiva- ja vaakasuorille riveille muodostuvat annettujen viitteiden mukaiset sanat. Sanotut viitteet voivat olla joko sanallisia tai ristikkoon sijoitettuja piirroksia tai kuvia. Asiassa on selvitetty, että ristisanatehtävän laatiminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa sekä monipuolisia tietoja ja ammattitaitoa.

– – ristisanatehtävää on pidettävä teoksena, jolla on sellainen itsenäisyys ja omaperäisyys, että siitä ilmenee sen tekijän yksilöllisyys. Kullakin ristisanatehtävällä on juuri sille ominainen sisällys, muoto ja sommittelu, ja niiden on katsottava saavuttavan sellaisen henkisen tason, että ne ansaitsevat tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetussa laissa tarkoitetun tekijänoikeudellisen suojan.

Tekijänoikeuslain mukaan tekijällä on yksinoikeus teokseensa ja hän määrää muun muassa teoksen julkaisemisesta. Tämän käyttöoikeutensa tekijä voi luovuttaa toiselle sopimuksella. Käyttöoikeuden luovutus ei anna oikeutta luovuttaa teosta edelleen, ellei siitä ole sovittu.

Tässä nyt esillä olevassa asiassa Jarmo Vesikko toi kuulustelussa painokkaasti esille Kinnusen muuttamien vihjeiden määrän. Uskon myös toisten laatijoiden yhtyvän käsitykseeni, että laatijan osaaminen kohdistuu nimenomaan laadintaan. Vihjeet ovat tietysti tärkeitä, mutta uskoisinpa kenen tahansa pystyvän helpommin vihjeistämään valmiin laadinnan kuin laatimaan täyteen ruutupaperille piirretyn laatikon. Tämän vuoksi en ainakaan itse osaa antaa suurta arvoa niille Vesikon väitteille (joista en kyllä ole itse edes samaa mieltä), että kyseessä olevia ristikoita olisi muutettu 50 ja 75 prosenttia. Eikä tällä edellä kerrotun mukaan mielestäni ole siis merkitystäkään, kun muuttaminen oli tehty ilman lupaani.


Ja miksi en vie siis juttuani eteenpäin itse? Taloudellisesti asia ei ole minulle merkittävä. Vaikka voittaisinkin jutun (mihin tietysti itse täysin uskon), en tulisi ilmeisesti saamaan kulujanikaan. Tässä kirjoituksessa sivuamani aikaisemman jutun ja koulutukseni perusteella tiedän, minkä rääkin tässä joutuisin taas käymään läpi. Siviilityössäni parhaillaan käynnissä olevan organisaatiouudistuksen ja nykyisten laadintasopimusteni vuoksi perheelleni jäävä aika on muutenkin ollut vähissä. Haluan jakaa sen poikani riemun, joka tulee kun isällä on aikaa pelata jääkiekkopeliä.

Periaatteellisesti asia on erittäin tärkeä. Onko oikein, että minä voisin ruveta pienin muutoksin piirtelemään uudestaan esimerkiksi Erkki Vuokilan ja Pekka Joutsin ristikoita ja myymään niitä eteenpäin ominani? Ei varmasti. Niin kauan kuin jonkun liiketoimintaidea perustuu osaltaankin tällaiseen menettelyyn, vastaan olisi taisteltava.

Kuitenkin tärkein syy sille, että laitan nyrkkeilyhanskat kiltisti naulaan, on jutun tutkinnan pitkä kestoaika. Syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen mukaan Kinnusen teon ajankohdaksi on määritelty 15.5.1994. Itse en saamistani asiakirjoista ole löytänyt tälle mitään vahvistusta, mutta ajankohta lienee suurin piirtein oikein. Tutkintapyynnön tein 3.11.1994. Syyttämättäjättämispäätös on annettu 7.8.1996. Jos teko olisi katsottu tekijänoikeusrikokseksi (rikoslaki 49 luku 1 §), rangaistusmaksimi olisi ollut 2 vuotta vankeutta ja teko vanhentuisi 5 vuodessa. Jos taas kysymyksessä olisi tekijänoikeuslain 56a §:n mukainen tekijänoikeusrikkomus, josta voidaan tuomita vain sakkoon, vanhentumisaika olisi 2 vuotta. Teko olisi siis jo ollut vanhentunut. Ei olisi paljon jäänyt villoja käteen.

Niinpä jään nyt seuraamaan, vieläkö joku uskaltaa tehdä tällaista uudelleen. Jos löydän yhdenkin tuoreen julkaisun, jossa on mielestäni oikeuttani loukattu, vien asian eteenpäin ja pidän huolen, että asia tutkitaan riittävän ripeästi. Ja lopuksi toivotus muille laatijoille: pitäkää silmänne auki, joku saattaa syödä lautaseltanne!

P.S. Pienenä anekdoottina kerron vielä sattumuksen ajoilta, jolloin laadin ristikoita Lehtijussi Oy:lle, jota voitaneen pitää tässä jutussa mainitun Pirkanmaan Viihdetalo Oy:n edeltäjänä. Huomasin aivan samalla tavoin kuin nytkin, että ristikoitani oli piirretty uusiksi, tällöin tosin valokuvatkin oli muutettu piirroksiksi. Kun tiedustelin yhtiöstä asian laitaa, minulle selitettiin, että julkaisija halusi kokeilla, reagoivatko laatijat siihen, jos joku yrittää myydä sille “vanhaa tavaraa uusissa vaatteissa”. Minua oikein kiiteltiin, kun olin ollut tarkkana! Kontrolli kuulemma oli kunnossa. Että näin ne ajat muuttuvat, ja näkemyksetkin.