Sanaseppojen kesäpäivät 2015

Sanaseppojen kesäpäivät 31.7. - 2.8.2015
Tuusulan Onnelassa

www.onnela.com


MAJATALO ONNELA

Teksti: Ari Suutarla (Hannes Tiiran lyhennelmä)

Ajetaan etelästä tullen Tuusulanjärven itäistä rantaa, järven mitasta kolmannes kohti Järvenpäätä. Tien karttanimi on Rantatie ja nyt karvan verran ohi Aleksis Kiven kuolinmökin.Kohdalla huomio kiintyy majatalon viittaan. Jos on oikealla Lottamuseo eli vanha Syväranta, ollaan hienokseltaan ohi, ja jos on vasemmalla Halosenniemi, ohi jo reippaasti. Katsotaan vasemmalle tien ja rannan väliin. Näkyy kiinteistön numero 34. Silmä tapaa Majatalo Onnelan messevän maan, puut, taloja ja lehdon. Vielä puoli vuosisataa sitten Onnelan maita oli tien kahta puolta, nyt vain rannan puolella. Kiviset portin pylväät numerokaiverruksineen puhuvat entisistä ajoista. Maalikuviakin pylväissä kerrotaan olleen. Majatalo Onnelan rakennuskanta on vanhaa ja uutta. Vanhin säilynyt on Jukola vuodelta 1888, kaksikerroksinen ja museoviraston suojelema. Vieressä on toinen samanmoinen, nimi Impivaara, mutta hieman nuorempi, rakennusvuosi 1905; kaikki hyvässä maalissa nyt. Mutta astuttaessa mihin vain sisälle tapaa kauniisti laitettua ja käytännöllistä nykyaikaa, uusia tiloja kokouksiin, juhlahetkiin, lepoon ja virkistykseen. Läsnä on Majatalo Onnela, moderni rantahotelli ja ravintola. Omistaja on Sokeain Ystävät ry, toiminnan ilme uusi ja avoin, koko paikka kerrassaan aivan ihastuttava.

Tornin kuva kateissa

Majatalo Onnelassa Jukola-nimisen vanhan rakennuksen yläosaa on kohotellut, harmi kyllä, jo kauan sitten purettu torni yksine kamareineen. Siinä on ollut Onnelan pienin huone, johon mahtui vain yksi vuode. Torni olisi nyttemmin varmaan rakennettu uusiksi, jos malliksi olisi löytynyt edes kuva. Naapuristossa Halosenniemen sekä Ainolan tornit ovat paikallaan. Täysihoitolan aikoihin Eino Leino asui Onnelaa. Tarinan mukaan hän sekä Pekka Halonen ja Jean Sibelius väläyttelivät torneistaan syyspimeissä valoja toisilleen merkiksi kekkereistä. Silloin vielä nuoret puut eivät estäneet näköyhteyksiä kasvavassa asuinyhteisössä, jossa kulttuuria on tarjolla lisää. Muistetaan Juhani Ahon ja hänen puolisonsa Venni Soldan-Brofeldtin Aholaa ja J. H. Erkon Erkkolaa. Katsotaan pienen matkaa veden yli järven vastarannalle. Sieltä maisemana antautuu rannan pohjoisemman asukkaan eli Suvirannan Eero Järnefeltin maalaama Pikkukoli. Eikä hieman myöhempien aikojen taiteilijan, Martta Wendelinin kotisijaankaan ole pitkä heitto.Vastarannan kätkössä on Joonas Kokkosen Villa Kokkonen.

Majatalo Onnela esittäytyy

On menossa Majatalo Onnelan uusin eli kolmas aikakausi. Vanhasta pensionaatista on sokeiden kesäkodin kautta muotoutunut nykyaikainen hotelli ja kongressikeskus. Se on mitä mainioin paikka lomailla, kurssitella, viettää juhlia ja järjestää kokouksia ja tapahtumia.

Uudistuneena talo on nyt nähnyt jopa yli 200 osanottajan kotimaisia ja kansainvälisiä kongresseja.

Eri-ikäisistä rakennuksista löytyy useita ilmeikkäitä tiloja. Rakennusten ja pihan kaikinpuolinen kunnostus leimaa Majatalo Onnelan uusinta toimintajaksoa. Kaikissa paikoissa on haluttu ottaa huomioon niin sanottu saavutettavuus. Tekniset valmiudet ovat nettiyhteyksineen viimeisen päälle.

Kaiketi kansalliskirjailija Aleksis Kiven kuolinmökin sijainnista aivan naapurissa johtuu Onnelan rakennusten nimeäminen Seitsemän veljeksen kohteiden mukaan. On vanha päärakennus Impivaara ja uusi Toukola, vanha majarakennus Jukola ja uudemmat Viertola ja Tammisto, vieressä Männistön mökki. Pieni poikkeus on ELVILä, joka on Onnelalle naapurilta viimeksi hankittu, nyt täysin saneerattu mummonmökki. Uusinta uutta edustaa Sibeliuksen mukaan nimetty, perinteisellä tavalla puulämmitteinen jymyjuttu, JANNEN SAUNA, tekomalli syyskesältä 2013.

IMPIVAARA on tunnelmallinen, entisöity vanha päärakennus vuodelta 1905, toinen museoviraston suojelemista kohteista Majatalo Onnelassa. Sen alku tietää tarinoita venäläisestä emigranttikenraalista ja hänen suomalaisen lemmittynsä Jeanna Katarinan täysihoitolasta, jossa Unto Karri, Uuno Kailas, Einari Vuorela ja Eino Leino ovat pitäneet majaa. Rakennuksen alakerta tarjoaa isohkon kokoustilan enimmillään 50 hengelle puulattian hauskasti kopistessa. Sisällä ison tilan vieressä on pieni entinen veranta, nyt 5-10 hengen kulmaus. Yläkertaan johtaa nariseva portaikko noin 25 hengen kokoustilaan. Sen lisäksi ylhäällä on kaksi huonetta ryhmille, Eino Leinon muistohuone ja järven puoleinen sikarihuone. Sekä ala- että yläkerta ovat käytettävissä yhdessä tai erikseen. Rehevien puiden katve pitää sisätilat kesähelteellä mukavan viileinä.

TOUKOLA on Onnelan rakennuksista uusin, kiinteistön varsinainen päärakennus. Sen juhlasali vetää kokouspöytineen 200 - 250 henkeä ja on varustettu kaikin nykyaikaisin digitaalitekniikan laittein, erikoisuutena koko salin kattava mahdollisuus induktiiviseen kuunteluun kuulolaitteella. Salin muunneltavuus ilmenee muun muassa väreinä. Tila on jaettavissa kahtia, punaiseen ja vihreään saliin. Molemmissa ovat itsenäisinä samat tekniset valmiudet kuin salin ollessa avara. Parhaimmillaan salit ovat kokousten, seminaarien, häiden, merkkipäivien ja muiden juhlien tai tapahtumien vietossa. Rakennuksen yhdessä kulmauksessa on TAABOR-kabinetti eli kokoustila 20 hengelle. Toukolassa ovat hotellin vastaanotto, aulabaari sekä ravintola.

MäNNISTöN MöKKI on tunnelmallinen vanha hirsitalo pienimuotoisille päiväkokouksille sekä illanistujaisiin takan loimussa. Se on toimiva enimmillään kymmenellä hengellä. Mökki muuntuu myös kahden hengen majoitushuoneeksi. Vaikka puhutaan vanhasta, kaikki on saatettu nykyaikaiseen tilaan huolellisesti perinteitä säilyttäen. Ravintolan palvelut ovat tilattavissa myös Männistön mökkiin.

TAMMISTO on Majatalo Onnelan hotellin kahdesta rakennuksesta isompi, vuosimalli 1985. Hotellihuoneita on kahdessa kerroksessa. Rakennus sijoittuu Tuusulanjärven rantarinteelle. Parhailla huoneilla on oma järvinäköala sekä terassi. Talossa on 23 kahden hengen huonetta, yksi yhden hengen huone ja suite. Huoneissa on Unikulman vuoteet, tv, jääkaappi, WC ja suihku. Osassa huoneista on mahdollisuus lisävuoteeseen. Kuudessa huoneessa on oma patio ja kahdessa parveke. Alakerrassa on majatalon pesutupa sekä saunaosasto altaineen ynnä sen vieressä kokoushuone TAMMI pienimuotoisia kokouksia tai yhteistä seurustelua varten. Tammi on yhdistetty ovella vieressä sijaitsevaan saunakabinettiin.

VIERTOLA on keskivanhan aikakauden rakennuskantaa, vihkiäispäivä 4.6.1967. Juhlajumalanpalveluksessa Tuusulan kirkossa saarnasi nuori sokea pastori Ari Suutarla, tämän jutun kirjoittaja. Rakennus käsittää viisi kahden hengen ja neljä yhden hengen huonetta sekä terassillisen kombihuoneiston. Nykyisin ilmastoiduissa huoneissa ovat kaikki tämän päivän mukavuudet nettiyhteyksineen.

JUKOLA on kiinteistön vanhin rakennus, tekovuosi 1888. Se on Impivaaran ohella toinen Onnelan alueen museoviraston suojelukohteista - se, jossa on ollut jo aiemmin esitelty torni. Talo on hirsistä tehty ja kaksikerroksinen, nyt pienenä, täysin nykyaikaisena kokoustilana, jonka kylkeen voi majoittuakin.

RANTASAUNA on Suomen Sokeain Liiton toimesta 1938 saatettu hirsiseksi. Se uudistui tiilikuosiin 1963, mutta sauna on ollut olemassa lautarakenteisena aivan neiti Johanna Katarina Björklundin ja hänen emigranttikenraalinsa ajoista lähtien. Talo on vuonna 2013 rapattu samaan kuosiin kuin Tammisto ja Viertola. Se sai talvea kestävän kivilaiturin 1969.

Onnelassa nautitaan oman keittiön ruokaa. Päivittäin tarjotaan aamiainen sekä lounas. Päivällisruoka on tilattavissa. Lisäksi valmistetaan tilauksesta tarjoilut pitopöydästä pikkupurtaviin. Ravintolassa ja kahvilassa on täydet anniskeluoikeudet. Aulakahvilassa on tarjolla pientä suolaista ja makeaa, makeisia sekä virvoitusjuomia. Kahvilan myymälästä saa matkamuistoja ja postikortteja, kynttilöitä, pellavaisia saunamyssyjä sekä aidoista jouhista tehtyjä Sokevan saunaharjoja.

Ruhtinaallinen leima

Majatalo Onnelan historian aamuna kolmen vuosikymmenen ylle 1900-luvun alusta piirtyy ylitse muiden venäläinen nimi: eversti, sittemmin kenraali ja vihdoin emigranttikenraali Paul Nikolaitsh Shabelskij. Upporikkaan ruhtinaan hegemonia ääri-ilmiöineen leimasi taloa. Ehostettiin ja sisustettiin venäläisellä rahalla upea huvila ja sen puutarha hyötykasvimaineen ja huvimajoineen. Onnelan talot, rannan ja pellot oli perinyt isältään, liikemies L. Björklundilta tytär Johanna Katarina, joka sittemmin koulussa Pietarissa käytti ranskalaisittain etunimeä Jeanna. Pietarissa kenraali iski silmänsä nuoreen neitoon. Elettiin ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä "belle époque"-aikaa.

Sota keräsi Venäjän ja omaisuuksien ylle mustat pilvet. Viisas kenraali sijoitti arvopaperisalkkunsa puoliksi venäläiseen, puoliksi saksalaiseen koriin, koska voittajan kori tuottaisi taatun potin. Molemmat osapuolet kuitenkin hävisivät sotansa, ja Shabelskij menetti kaiken. Rahaa tehtiin laskevalla trendillä pitämällä täysihoitolaa, kunnes emigranttikenraali joulun koittaessa 1935 jokseenkin onnettomissa olosuhteissa otti ja kuoli, samoin hänen rakastettunsa, Onnelan Johanna Katarina, seuraavana syksynä Kellokosken sairaalassa. Perikunta myi kiinteistön Suomen Sokeain Liitolle, ja Majatalo Onnelassa alkoi yli seitsemän vuosikymmenen mittainen toinen epookki.

Jos tarkastelun lähtökohdaksi otetaan Onnelan rakennukset ja toiminta, päädytään nykyisestä rakennuskannasta vanhimpien osien valmistumiseen eli vuoteen 1905. Alkoi mukavasti nykyistä majatalokautta ennakoiva, kolme vuosikymmentä kestänyt niin sanottu huvila- ja pensionaattijakso. Sitä seurasi vuodesta 1937 sokeiden lomakotijakso, ja uusin Majatalo Onnelan vaihe alkoi vajaat viisi vuotta sitten vuonna 2009 Sokeain Ystävien tarttuessa puikkoihin.

Kuka haluaisi virkistäytyä, tehdä työtä tai levätä paikassa, jonka aamunkoittoa varjostavat holtiton elämä, äärimmäinen rikkaus tai puhtaaksi kynitty köyhyys, juomingit, aviollinen uskottomuus, salakapakka, ilotalottelu, kenties ihmistappo ja mielisairaus? Kun taival on tarpeeksi pitkä ja ihmisjoukot kyseessä, menneisyys voi tarjota tarinoita joka lähtöön. Balladeihin Majatalo Onnelasta ei sentään ole päädytty niin kuin muurin sisään muuratusta linnan neidosta ja pihlajasta Olavinlinnassa, jonne kulttuuria arvostavat ihmiset kuitenkin tulevat tuhansittain vuosi vuodelta hyvän oopperan ääreen. Hyvään paikkaan mahtuu hyviä tarinoita, mitäänsanomattomasta ei kerrota mitään.

Majatalo Onnelan varhaisia aikoja on korostetusti leimannut emigranttikenraali Paul Nikolaitsh Shabelskij nuorine rakastajattarineen ja tarinoineen. Kuitenkin 1930-luvulle tultaessa Onnelan täysihoitola vilisi tulijaa ja menijää; oli monenmoista väkeä. Onnela oli eräs Helsingin lähiseutujen kansainvälisimmistä paikoista, ihmisistä useat Venäjältä sinne tulleita. Arvoesineet muuttuivat rahaksi, ja jatkosuunnitelmia matkoille syntyi. Monien silmissä väikkyi kultainen Pariisi, läntisen Euroopan Pietari. Jotkut reitittivät kulkunsa valtameren taakse.

Nimeä Onnelan vieraista sai englantilaissyntyinen ja Pietariin isänsä mukana kulkeutunut aristokraatti Volodja King. Hänen oloaan Onnelassa rahoitti brittiläinen pelastusarmeija. Aikanaan se myös lähetti herralle rahat autobussilippuun satamaan ja laivaan. Keski-Venäjältä Onnelaan tuli pitkähköksi aikaa ylimystöläinen rouva Madame Korinewa. Jotta hän saisi asustella rauhassa, talon "madamen", Jeanna Katarinan tarpeisiin rakennettiin talon toiseen kerrokseen ulkoa parvekkeen kautta omat portaat Madamen tulla ja mennä. Joiltakin bokserikapinan jäljiltä Mantshuriasta taloon ajautui aatelismies, samurai ja "Jaappanin" armeijan eversti Takeo Sato.

Näistä ja muista kertoilee Onnelan vanha ja pitkäaikainen täysihoitolainen, kirjailija Unto Karri muun muassa vuonna 1945 ilmestyneessä romaanissaan Jeanna Katarina.