"Minäkin olen sanaseppo..."

maija_simila2.jpg

Maija Similä, Rovaniemi

Olen ollut jäsenenä nyt reilut neljä vuotta ja eksyin sivuille SK:n kautta, Kuvalehden ristikot ovat olleet aina tavalla tai toisella mukana omassa elämässäni, jo kotona asuessani isäni yritti opettaa ratkaisutaitoja itselleni, siinä kuitenkaan isommasti onnistumatta.

Uuden sydäyksen sain noin kymmenen vuotta sitten, kun silloinen kirjanpitäjäni toi minulle mainitun lehden ratkottavaksi. Vasta paljon myöhemmin aloin lähettää ristikkovastauksia arvontaan.

Iältäni olen 57-vuotias, eronnut, yksin asuva, entinen antikvariaattikirjakauppias Rovaniemeltä, joten sanoilla leikkiminen on aina kuulunut elämääni tavalla tai toisella. Eniten nautin keskihankalista tai vaikeista ristikoista, ja niitä Sanasepossa riittää. Nykyisessä työttömyystilanteessa olen havainnut ristikon pitävän järjen toimintakykyisenä ja elävänä, Aika ainakin kuluu järkevämmin kuin sohvalla maaten telkkaria tuijotellen.

Olin kesäpäivillä 2011 ensimmäisen ja ainakin toistaiseksi viimeisen kerran. Ei niin ettenkö haluaisi olla enemmänkin mukana mutta matkat täältä pohjoisesta ovat kovin pitkät ja kalliit... Kesäpäiväkokemus oli mukava, tosin Vuokilan tietäminen ajoittain vilkkaankin
sähköposteilun kautta varmaan myös helpotti ensikertalaisen oloa. Myös paikalliskerhon puuttuminen harmittaa.

Pelasta pääsi - Liity Sanaseppoihin!

 

risto_sajaniemi.jpg

Risto Sajaniemi, Espoo

Olen 72-vuotias ja ollut sanaristikoiden kanssa tekemisissä noin 60 vuotta.

Ensimmäiset muistikuvani ovat Viikkosanomien ristikoista, joita ratkoimme isäni kanssa 1950-luvulla. Tekijä taisi olla Osmo Kaila. Muistiin on jäänyt vihje “vaivaa vain”, jonka ratkaisusana oli riesa. Isäni mielestä täysin älytön juttu. Siitä hän jaksoi mutista pitkään.

Kuvaristikoihin tutustuin hesarin sunnuntaisivuilta. Aluksi ne vaikuttivat käsittämättömiltä, mutta jotenkin uskaltauduin ratkomaan. Suunnaton ahaa-elämys oli kuultokuva hevosen suussa, ratkaisusanana diakonissa. Sen nerokkaampaa pulmaa ja oivallusta en ymmärtänyt tässä maailmassa olevankaan. Viime vuosikymmeninä Hesarin ristikot ovat mielestäni vaikeutuneet, joskin erilaiset teemaristikot ovat koukuttavia. Kiinnostukseni siirtyi vähitellen muualle, piilosanoihin.

Piilosanat sopivat jotenkin aivoilleni. Ratkon mielikseni keskitason ristikoita, piilosanoissa voi vaikeutta olla yksi aste enemmän. Harrastukseni nykyrutiinia ovat Suomen Kuvalehden ristikko-osuudet. Myös Sanaseppo-lehti avartaa käsityksiäni ja tietouttani ristikoista. Sanaseppojen jäsenyys taitaa olla ristikkourani huipentuma.

 

Pertti Sääskilahti

Olen Pertti Sääskilahti, 56 v Rovaniemeltä. Rovaniemeläinen, mutta liittyessäni Sanaseppoihin asuin Ylitornion kunnassa Raanujärven kylässä. Muistini mukaan olen liittynyt Sanaseppojen jäsenyyteen heti sen syntyvaiheessa. Liittymiskuponki taisi olla Iisakin Ristikoiden yhteydessä, kyseinen lehti on tullut tilattuna allekirjoittaneelle enemmän aikaa kuin mitä Sanaseppojen elinkaari on. Kyseinen lehti, samoin kuin Punainen Pelikaanikin kuuluu “vakioratkottaviin” kerholehden ohella. Helsingin Sanomien ristikko kuului myöskin vuosikaudet ratkottaviin, mutta nyt taitaa olla vajaan vuoden mittainen suvantovaihe ko lehden ristikkoon. Laatijana toki Aulis Lehto kuuluu kärkikaartiin.

Ensituntuman sain ristikoihin n. 15 vuoden ikäisenä. Siitä lähtien ne on kuulunut lähes jokapäiväiseen puuhasteluun. Itselläni on ollut pitemmän aikaa periaate, että en ratko muita kuin palkintoristikoita. Jos oikein tiukka paikka tulee, ettei ole työn alla mitään, niin silloin kelpaa myöskin Sanaseppo-lehden muutkin tehtävät. Lehdet säilytän kuitenkin pitemmän aikaa kuin keskiaukeaman palkintoristikkojen ratkaisuajan.

Kirjahyllystä löytyy " ristikonratkojan raamattu” eli Nykänen ja muutamia muitakin alan julkaisuja. Nämä oli monestikin kultaa kalliimpia, silloin kun ei ollut mm. Googlea tai Wikipediaa . Ensimmäinen lähdeteos oli/on Inkeri Nilssonin toimittama Ristikkosanasto III, tämä teoshan perustui sanojen kahteen viimeiseen kirjaimeen. Katsoisin, että ristikot ovat olleet ja ovat vieläkin verraton tapa kasvattaa yleistietoutta. Aikaisemmin tiedonhankkiminen vaati rutkasti enemmän työtä, mutta sitä paremmin se säilyy muistilokeroissa.

Ratkontaan vaaditaan tietty rutiini, joka kehittyy aikojen saatossa. Jokaiselta laatijalta on löydettävissä tiettyjä erityispiirteitä, joiden “löytyminen” auttaa paljon sisäistämään laatijan ajatusmaailmaa. Mahdollisimman vähän lähdeteosten käyttöä, siinä onnistuneen ristikon tärkein elementti ratkojan kannalta.

Tavallisen peruskoulun aikoinaan käyneenä katson, että sortuminen ristikkomaniaan, on antanut minulle paljon yleistietoa, joka on tullut huomaamatta siinä sivussa. Itselleni ei kuitenkaan riitä koskaan pelkkä sana, vaan haluan aina tietää siitä mm tarkoituksen ja alkuperän.

Aikaisemmin tein mukavaa yhteistyötä, nyt jo edesmenneen, ikääntyneen sanasepon kanssa. Usein tuli pohdittua myöskin elämän arvoja laajemminkin. Eräällä kerralla hän mainitsi, että menköön vaikka kuulo, mutta ei näkö. Tämä sen takia, että hän näkee ratkoa ristisanatehtäviä.