Etusivu | Artikkelit

Artikkeli on julkaistu Sanaseppo-lehden numerossa 2/1984 (syksy).

Veikko Nurmi
Epäitsenäiset "sanat"

Ristikoihin kelvollisista sanoista käydään silloin tällöin keskustelua. Pulmasanoja on monenlaisia. Äidinkielen oikea käyttäminen tuntuu lisäksi olevan sanasepoille läheinen ja herkästi tunteita nostattava asia. Virallisten sääntöjen puuttuessa keskustelu on luonnollista. Väittelyäkään, jossa sanoja ei säästellä, ei ole syytä kaihtaa.

Adverbeista on ollut puhe aikaisemmin (Syysseppo 1983). Nyt olisi ajankohtaista keskustella yhdyssanoista ja nimenomaan näiden erikoislaatuisista määriteosista. Annetaanpa ensimmäinen puheenvuoro N.K.:lle, joka Vappusepon mielipidekilpailuun osoittamassaan vastauksessa kirjoitti mm. näin: "Kiinnittäisin vielä huomionne yhdyssanojen alkuosiin, joista jo kerran aikaisemmin kirjoitin. Niitä ei voi pitää varsinaisina sanoina. Esim. YKSITYIS(-kohta), ETÄIS(-pesäke), NIMIS(-mies). Sen sijaan HEPO(-katti) ja TOMU(-maja) ovat tietenkin mainioita."

Piirros: Hannu Tiainen aasi ja silta
Sanasepottaremme tuntuu pistäneen lusikkansa kuumaan soppaan, johon monet sekä ratkojat että laatijat halunnevat hämmentäjiksi omilla kapustoillaan. Tampereen kesäkokouksessa N.K.:n esittämä kelpoisuuspulma sai heti aikaan pirteän keskustelun. Mutta kun asiaa ei ollut sen kummemmin valmisteltu, ei ohjeeksi kelpaavaan ratkaisuun päästy. Yksittäisistä esimerkeistä tosin AASIN(-silta) purettuna näytti kaikista törkeältä ja M.K.:n esittämiä s-loppuisia "sanoja" (sana-aineksia, muodosteita, prefiksejä) vierastettiin.

Yksinomaan määriteosina esiintyvien "sanojen" luettelo on aika laaja. Käänteissanakirja luettelee ne kaikki – vähän alle 2000 – erillisenä hakemistona kirjan lopussa. Hakemiston sana-aineisto on monenkirjavaa. Edellä mainitut yksittäiset esimerkit eivät siten anna oikeata kuvaa siitä, mistä kaikesta on kysymys. Ratkaisut tällaisten "sanojen" kelpoisuudesta ristikoiden vastausanoiksi olisikin paras tehdä tarkastelemalla koko ryhmää.

Niin kuin adverbeissakin meillä on käytettävissä sellaisia hyvinkin hyvältä näyttäviä "sanoja" kuten esim. TAKA(-potku), PIKA(-kirje), KESKI(-aika), LÄHI(-osoite), SOTI(-sopa), LESE(-jauhot), ALSIKE(-apila), MAALIS(-kuu), ASUIN(-talo), KIDUS(-pussi), URKU(-pilli), NYKY(-muoti) ja SISÄ(-puoli). Näitä isoin kirjaimin esitettyjä yhdyssanojen määriteosia näkyy käytettävän ristikoissa varsin yleisesti.

Enemmistönä hakemistossa esiintyvät kuitenkin pääasiassa s-kirjaimeen päättyvät "sanat", jotka sitten ovat varsinaisia hämmingin aiheuttajia. Näistä muutama esimerkki: KIIRAS(-tuli), VARHAIS(-vihannes), MAALAIS(-serkku), YHTEIS(-kunta), YHDYS(-sana), KOILLIS(-väylä), PAPPIS(-sääty), PESIMÄ(-alue), VIHER(-kaihi), RIIPPU(-keinu) ja PARSIN(-neula).

Pulmana ovat siis nämä yhdyssanojen määriteosana (alkuosana) suomessa esiintyvät epäitsenäiset "sanat", kun niitä käytetään ristikoissa itsenäisten sanojen tavoin vastaussanoina. tällaisten yhdyssanojen perusosa (loppuosa) ja siihen eteen lisätty yhdysmerkki esiintyvät puolestaan vihjeenä.

Yhdyssanojen käyttäminen tällä tavoin – loppuosa vihjeenä ja alkuosa vastauksena – on tietysti täysin kiistatonta, kun yhdyssanojen molemmat osat ovat itsenäisiä perusmuotoisia sanoja. Näin on esimerkiksi yhdyssanoissa SANASEPOT, KESÄKOKOUS, YHDISTYSTOIMINTA ja SANARISTIKKOSEURA. Yhdyssanojen alkuosan (SANA, KESÄ, YHDISTYS, SANARISTIKKO) käyttäminen vastaussanana ja yhdyssanan loppuosan (SEPOT, KOKOUS, TOIMINTA, SEURA) käyttäminen vihjeenä ei siten ole pulma, vaikka se ei olekaan erityisen nerokas ja suositeltava tapa. Olisikohan tämän, ratkaisijaa joskus ärsyttävän tavan ajateltu ilman muuta pätevän kaikkiin yhdyssanoihin eli niihinkin, joiden alkuosana on epäitsenäinen "sana".

Hylätäkö epäitsenäiset "sanat" vai ei? Siinäpä hamletinmoinen kysymys, jota Sinunkin sietäisi harkita. Jos taas olet kompromissin kannalla ja hyväksyt vastaussanoiksi vain muutamia, esim. tämän kirjoituksen alussa esitetyt, hyviltä näyttävät, epäitsenäiset "sanat" (TAKA, PIKA, KESKI jne.), niin Sinulta kysytään: missä kulkee raja näiden ja hylättävien "sanojen" välillä ja millainen olisi sääntö, jota pitäisi hyvässä ristikossa noudattaa?

Joku voi ajatella pulmaa Gordionin solmuna, joka avataan yksinkertaisella tavalla: hyväksytään vastaussanoiksi kaikki yhdyssanoissa esiintyvät perusmuotoiset sanat ja muodosteet olivatpa ne sitten itsenäisiä tai ei. Voidaan ajatella, että epäitsenäiset "sanatkin" ovat selvää perusmuotoista suomea eivätkä taivutettuja sanoja kuten esim. genetiivinen määriteosa sanassa AASINSILTA. Kun tuo "sana" vielä esitetään mielekkäässä yhteydessään perusosan kanssa ja sekä vihje että vastaussana näin muodostavat ymmärrettävän yhdyssanakokonaisuuden, niin miksi pitäisi hylätä tällainen ristikoiden sanastoa rikastuttava ilmiö. Kyllä ristikoissa näkee huonompiakin sanoja, joista toivoisi päästävän eroon.

Näin ounastelen aatoksien lentävän. Teillä, hyvät sanasepot, on nyt seuraava siirto. Kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette asiasta ja perustelkaa kantaanne jotenkin. Vastatkaa pulmaan sivulla 17 julistetun mielipidekilpailun yhteydessä. Palkintokin voi tipahtaa siitä hyvästä juuri Sinulle, olitpa mitä mieltä tahansa.

12. lokakuuta 2008