|
|
Etusivu | Artikkelit |
|
Teksti on Sanaseppo-lehden 2/1996 pääkirjoitus.
Suomalaiset ratkojat muistavat aina korostaa omien ristikoittemme kuvallista ylivertaisuutta ja surkutella ulkomaisten visuaalista köyhyyttä. Niin ratkojat kuin laatijat tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että suomalaisen ristikon miellyttävyys selittyy kuvavihjeillä ja niiden sijoittamisella ristikon sisälle vastaussanojen välittömään läheisyyteen. Onkin omituista, että kuvaristikkojen valikoima on kehuista huolimatta jäänyt hyvin kapeaksi. Missä ovat erilaiset kuvaristikot?
En suinkaan tarkoita sitä, etteikö kuvaristikkojen tarjonta olisi monipuolista. Penään tässä nimenomaan erikoisristikoita, joissa vastaussanoilla on tavanomaisesta poikkeava kirjoitussuunta. Erikoisristikoita ovat esimerkiksi sanakehikko, sanakenno [= sanasikermän tyyppi], sanasuunnite ja sanaketju. Miksi ne ovat yksinomaan sanaristikoita? Voisin hyvin kuvitella jonkin kaukaisen ristikkomaan ratkojien ylen aikaa surkuttelevan onnettomia suomalaisia erikoistehtävien ratkojia, jotka joutuvat tyytymään visuaaliselta ilmaisultaan köyhiin sanakuviotehtäviin.
Mistä johtuu, että laatijamme eivät ole tarjonneet ratkojille samaa mukavuutta erikoisristikoissaan kuin mihin kuvaristikoiden ratkojat ovat jo neljän vuosikymmenen ajan ehtineet tykästyä? Yhtenä syynä voidaan olettaa olevan erikoisristikoiden suhteellisen vähäinen kysyntä. Mutta eikö tätä kysyntää juuri lisäisi niiden laatiminen kuvaristikoiksi?
Missä itse asiassa ovat maamme kuvaristikkolaatijoiden sommittelemat erikoistehtävät? Laatijamme näyttävät olevan hyvin erikoistuneita. Kuvaristikoiden laatija tekee kuvaristikoita, sillä siisti. Vain silloin tällöin joku vaivautuu sommittelemaan avo- tai tavuristikon, mutta siihen se sitten jääkin.
Koska laatija on tottunut kuvaristikoihin, muiden tehtävien laadinta vaatii aluksi entistä enemmän työtä. Toisaalta laatijan taito tai motivaatio saattaa olla riittämätön vanhojen ajattelutapojen uudistamiseen. En kuitenkaan haluaisi uskoa, että syynä erikoistehtävien laatimattomuuteen olisi laatijan vajavainen ammattitaito tai haluttomuus kehittää sitä.
Yksi syy laatijoiden nihkeyteen yrittää uutta on se, etteivät ratkojat kannusta kokeilemaan. Suuri enemmistö voidaan pitää tyytyväisenä tarjoamalla vanhaa "taattua laatua". Jotkut ratkojat ovat lisäksi ottaneet kunnia-asiakseen olla ratkomatta erikoistehtäviä. Niitä he pitävät jonninjoutavana hömpötyksenä. Sen he muistavat tuoda julki joskus lähes liturgisena vuodatuksena kuvaristikkojen puhtaudesta ja laatijoiden kaitsemisesta takaisin kaidalle polulle.
Erikoisristikko on ajukopalle vanhanaikaista kuvaristikkoa terveellisempi vaihtoehto. Aivot joutuvat näet mukautumaan uusiin tilanteisiin tehtävän rakenteen vuoksi. Kuvaristikkohan on periaatteessa aiemmin opitun toistoa. Kalkkeutuminen ei ala silloin, kun et osaa vanhaa, se alkaa jo silloin, kun et pysty oppimaan uutta.